Beleza!

Huhheijaa, taas on jonkin aikaa vierähtänyt! Reissussa on oltu kohta kolmisen viikkoa ja elämä alkaa pikkuhiljaa sujua rutiinilla. Joka päivä vastaan tulee edelleen uusia tilanteita, mutta peruskuviot rupeavat jo olemaan tuttuja. Herätys on joka aamu suunnilleen puoliseiskan aikoihin ja ihme kyllä, tällä pallonpuoliskolla siihen aikaan herääminen tuntuu jopa luontevalta. Ihmiset heräävät täällä ylipäätään todella aikaisin, koska aamut ovat miellyttävän viileitä ja siksi hyvää aikaa hoidella asioita ennen kuin lämpötila nousee aamu- ja iltapäivän ajaksi turhan korkeaksi. Varsinaista siestaa täällä ei sentään vietetä, mutta ihmiset toimivat päiväsaikaan (ja tosin oikeastaan muulloinkin) leppoisan rauhallisella tahdilla eikä kenelläkään tunnu olevan koskaan kiire minnekään.

Paikallinen aikakäsitys vaatii kyllä totuttelua. Brasiliassa on täysin hyväksyttyä ilmestyä sovittuihin tapaamisiin myöhässä tai jättää kokonaan tulematta erikseen ilmoittamatta. Samoin on hyväksyttyä lopettaa kesken jonkin sovitun asian tekeminen ilman, että sitä tarvitsisi juuri selitellä. Ja nämä seikat myös näkyvät ihmisten käytöksessä, joka päivä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että on opeteltava aivan uudenlainen suhtautuminen siihen, että joku lupaa tulla paikalle tai järjestää jonkin asian. Meininkinä on, että "katsellaan". Tämä tuntuu vieläkin vaikealta ja turhauttavalta, mutta kun asian vain ymmärtää ja muistaa, niin kyllä sen kanssa toimeen tulee. Sitä paitsi sain paikallisten käytökselle varsin hyvän selityksen. Ihmiset ovat täällä tottuneet elämään melko kaaosmaisissa olosuhteissa, jotka saattavat muuttua koska tahansa (vedentulo saattaa lakata hetkenä minä hyvänsä, rahan arvo voi romahtaa yhdessä yössä, kolmannes kaupungin työntekijöistä saattaa saada potkut vaalien jälkeen jne.) Niinpä paikalliset suhtautuvat asioihin rauhallisesti ja äärettömän joustavasti ja pitävät tapaamisten peruuntumisia ja myöhästelyä pelkkinä pikkujuttuina.

AEC-TEA:ssa oli suht aktiivinen viikonloppu. Täällä järjestettiin paikallisille maksuttomia teatteri- ja sirkustyöpajoja, jotka olivat ilmeisen suosittuja. Tänne saapui myös uusi vapaaehtoinen Yhdysvalloista, tyttö nimeltä Alex. Lisäksi useita vuosia täällä työskennellyt suomalainen Aija tuli vierailulle Salvadorista ja hänelle pidettiin sunnuntaina isot yllätysjuhlat. Aija listasi meille muutaman käymisen arvoisen paikan (vesiputouksia ja naapurikaupunkeja) melko lähellä Capim Grossoa, joihin varmaan tulee tehtyä jossain vaiheessa viikonloppuretkiä. Lisäksi pohdinnassa ovat suunnitelmat helmikuun lopulla olevien karnevaalien varalle. Meillä on nimittäin silloin harjoittelusta ilmeisesti vajaan viikon vapaat, koska ymmärtääkseni koko maassa ei silloin juuri töitä tehdä. Kiinnostaisi kovasti lähteä tutustumaan Salvadorin karnevaalimeininkeihin, joita kuulemma mainostetaan maailman suurimpana katutapahtumana (Riossa on ilmeisesti isommat juhlat, mutta ne tapahtuvat paljon muuallakin kuin kaduilla). Ongelma on vain se, että hostellien hinnat vähintään viisinkertaistuvat karnevaalien aikaan ja lisäksi huone pitäisi ottaa vähintään viikoksi. Kallista lystiä siis. Karnevaaliaika sisältää myös muutamia muita käytännön ongelmia kuten sen, että julkinen liikenne ja taksit eivät silloin kulje ja kaikki palvelut ovat muutenkin vähän niin ja näin. Pienenä oljenkortena Aija on luvannut kysellä työpaikkanaan olevasta hostellista, saisiko hän meille varattua huoneet vain pariksi päiväksi, mikä olisi melkoisen upea juttu. Noh, karnevaaleja juhlitaan kuitenkin joka paikassa, joten eiköhän niiden aikaan ole hupia tiedossa joka tapauksessa!