Karnevaalitunnelmia

Kotiuduin sunnuntai-iltana AEC-TEA:lle Salvadorin karnevaaleilta, joita mainostetaan tittelillä "the biggest street party on Earth", ja univelkaa taitaa olla vieläkin jäljellä. Olimme karnevaaleilla yhteensä neljä päivää ja kolme yötä ja täytyy sanoa, ettei tuo mainoslause tunnu yhtään liioitellulta. Ehdottomasti yksi elämäni hauskimmista ja parhaista kokemuksista, jota on todella vaikeaa kuvailla sanoilla, mutta yritetään nyt jotain saada kirjoitettua.

Hyppäsimme bussiin keskiviikkoiltana puolenyön jälkeen ja olimme perillä Salvadorissa noin viiden aikaan aamulla. Siihen aikaan kaupunki oli vielä ihan autio, koska karnevaalit alkaisivat vasta seuraavana iltana, joten saimme kävellä ihan kaikessa rauhassa hostellillemme. Nukkumaan päästiin ehkä kuuden jälkeen ja heräsimme yhdeksän ja kymmenen välillä. Ensimmäinen päivä oli suht rauhallinen, vaikka koko kaupunki oli selvästi latautunut iltaa varten ja joka puolella tehtiin koko ajan erilaisia valmisteluja. Mieltä lämmitti monet kotimaisilta festareilta tutut kuviot kuten loputtomat bajamajojen rivit, nippusiteillä tai muilla virityksillä toisiinsa kiinitetyt mellakka-aidat ja niin poispäin. Vierailimme ekana päivänä myös katsomassa aivan huikean capoeiraryhmän harjoituksia, joissa näimme muutamia lähes epäinhimilliseltä näyttäviä temppuja. Onhan Salvador kuulemma maailman parhaiden capoeiran harrastajien kotikaupunki!

Illalla oli koko karnevaalien avajaistapahtuma (joka alkoi paikalliseen tapaan kolmisen tuntia myöhässä) ja koko kaupunki yksinkertaisesti räjähti. Kaikkein pienimmät kujatkin täyttyivät eri kokoisista kulkueista, jotka olivat pukeutuneet aina jonkin teeman mukaisesti ja kantoivat mukanaan lähes kaikkia mahdollisia erilaisia torvia ja rumpuja. Pääreitit taas olivat niin täynnä tanssivia ja juhlivia ihmisiä, että kulkeminen oli täysin mahdotonta, joten ainoa vaihtoehto oli liikkua koko porukan mukana. Ihmisjoukot seurasivat valtavan kokoisia rekka-autoja, joiden päällä esiintyi kaikkein tunnetuimpia brasilialaisia artisteja. Kaikista täyteen ahdetuimmissa kulkueissa oli mukana vain aikuisia, mutta muissa paikoissa liikkui aivan kaikenikäisiä ihmisiä, myös pieniä lapsia ja vanhuksia. Ja kaikilla tuntui olevan todella hauskaa.

Meitä oli varoiteltu moneen kertaan ottamasta mitään ylimääräistä mukaan lähtiessämme ulos, koska väkijoukossa liikkuu paljon varkaita ja valkoihoisten ajatellaan olevan helppoja ja rahakkaita kohteita. Niinpä itsekin kuljin kaduilla taskut tyhjinä ja vähät rahat kenkiin tungettuina. Se olikin hyvä ratkaisu, sillä huomasin ainakin kymmenen kertaa jonkun käsien penkovan taskujani enkä varmasti huomannut edes kaikkia yrittäjiä. Näimme myös muutamia tappeluita, jotka onneksi pysyivät melko pieninä ja olivat suhteellisen helppo väistää, kun edes vähän tarkkaili mitä ympärillä tapahtuu. Järjestyksenvalvonnalla oli melkoisen kovat otteet, siitä nimittäin vastasi paikallinen armeijan poliisi, joiden varustuksesta näki, ettei kannata hakeutua ongelmiin heidän kanssaan. Poliisi partioi kulkueiden keskellä neljän hengen jonoissa aseinaan puolen metrin pamput, joilla he survoivat surutta sivuun ihmiset, jotka eivät tajunneet väistää heitä. Muutaman kerran näimme poliisien tekevän lopun tappelusta tai pidättävän jonkun eikä siinä touhussa kyllä paljon selityksiä kyselty ja luultavasti poliisien "uhreilla" oli tiedossa sairaalareissu seuraavana päivänä.

Pari kertaa tuli eksyttyä muista ihan kokonaan muutamaksi tunniksi, mutta yleisesti ottaen tuntui turvallisemmalta liikkua yhdessä muiden tuttujen ihmisten kanssa. Juhlimisporukka löytyi onneksi kätevästi omasta hostellistamme, sillä sinne oli saapunut paljon ihmisiä ympäri maailmaa pelkästään karnevaaleja varten. Suurimman osan ajasta pyörin seurueessa, johon kuuluivat kanadalainen lääkäri Monte, belgialainen Christof, saksalainen kokki Gerrard ja tanskalainen Martin, joka oli aiemmin myynyt työkseen lentokoneiden polttoainetta Pohjoismaihin, mutta ottanut loparit ja lähtenyt reissaamaan Etelä-Amerikkaan. Aivan mahtavia tyyppejä, joilla oli kaikilla todella mielenkiintoisia ja huikeita tarinoita (suosikkini oli se, kun Monte ja hänen kaverinsa oli pidätetty Moskovassa, vaikken jaksakaan koko juttua tähän kirjoittaa). Kiitos heille kaikille!!

Karnevaaleilla tapahtui niin paljon kaikkea muutakin, pieniä hauskoja yksityiskohtia ja uskomattomia ihmisiä, mutta kaikkea on yksinkertaisesti mahdotonta muistaa saati sitten kirjoittaa. Tiivistäen voin todeta, että suosittelen karnevaaleja ehdottomasti kaikille. Toivottavasti joku päivä pääsen vielä kokemaan samat kekkerit uudemman kerran eikä esimerkiksi nuo Rion karnevaalitkaan huono vaihtoehto olisi. Huomenna alkaa jälleen arkinen aherrus AEC-TEA:lla, palataan asiaan myöhemmin!

Homma etenee!

Tänään on mielenkiintoinen päivä, sillä AEC-TEA:n lukukausi pyörähtää viimein käyntiin kesätauon jälkeen. Se tarkoittaa samalla sitä, että meikäläinenkin pääsee toden teolla aloittamaan englannin kurssien vetämisen paikallisille. Kokemusta moisesta ei ole käytännössä ollenkaan, mutta onneksi hommaa ei tarvitse sentään tehdä yksin. Opettajaparinani on toinen suomalainen vapaaehtoinen, Elina, joka opiskelee sosiaalialaa, joten ehkä sieltä suunnalta löytyy enemmän sopivaa tietotaitoa. Ainakin toivottavasti.

Ryhdymme opettamaan tasoa 1, joten ilmeisesti liikkeelle lähdetään ihan perusteista. Oppilaita on kuulemma laidasta laitaan aina opiskelevista teineistä työssäkäyviin aikuisiin. Paikallisissa kouluissa kyllä opetetaan englantia, mutta ilmeisesti opetuksen taso on varsinkin julkisissa kouluissa todella heikkoa ja käytännössä useimmat paikalliset eivät osaa kieltä lainkaan. Monet ihmiset täällä ovat kertoneet haaveilevansa mahdollisuudesta muuttaa jonain päivänä pois Capim Grossosta. Englannin opiskelu on heille yksi keino tähän, sillä kielitaitoisille on hyviä työpaikkoja tarjolla esimerkiksi Salvadorissa ja muissa turistien suosimissa kaupungeissa.

Muuten elo sujuu varsin leppoisasti. Viime perjantaina pääsimme käymään paikallisissa synttärijuhlissa, mikä oli todella hauska kokemus. Lauantaina saimme sitten kutsun erään Fernandon perheen luokse viettämään iltaa heidän "maatilalleen". Paikka oli vain jokusen kilometrin päässä kaupungista, mutta aivan totaalisen keskellä ei-mitään. Tilaan kuului pieni tiilitalo, jota ympäröi kohtalaisen iso pihamaa (jolta löytyi mm. uima-allas, mikä oli aivan mahtava juttu!). Pihan ympärille taas levisi loputtoman tuntuinen hiekkaerämaa, joten tunnelma oli vähän kuin olisimme olleet keitaalla keskellä aavikkoa. Paikalle oli kutsuttu ilmeisesti koko suku ja varmaan paljon muutakin väkeä. Siinä sitten uitiin, grillailtiin, syötiin ja juotiin yömyöhään asti. Ruuassa ja juomassa ei oltu säästelty ja tarjolla oli suurinpiirtein kaikkia mahdollisia ruumiinosia useammastakin eläimestä. Lisäksi paikallisilla oli kaikenlaisia hauskoja juomapelejä, jotka tulivat hyvin tutuiksi. Mahtavan ystävällistä ja vieraanvaraista porukkaa nämä brasilialaiset. Lauantai oli kyllä yksi koko vaihdon parhaista päivistä tähän asti.

Meillä on nyt myös hostelli varattuna reilun viikon päästä alkaville karnevaaleille Salvadorissa. Lähtö sinne on ensi viikon keskiviikkona puolenyön aikaan ja karnevaaleilla on tarkoitus viihtyä yhteensä kolme päivää. Kuulemieni juttujen perusteella tulossa on varmasti hauska ja mielenkiintoinen kokemus. Unet saattavat jäädä melko vähiin, mutta eiköhän sitä nukkumaan ehdi sitten myöhemmin. Ja onnea Suomelle uudesta presidentistä, eiköhän Sauli ole hommaan ihan pätevä mies!